Digitaalinen tietoisuus ja toimijuus demokraattisempien tulevaisuuksien perustana: Barcelonan lähestymistapa

Digitaalinen eriarvoisuus älykaupungeissa -projektiini on kuulunut joukko vierailuja ja tiiviitä kenttätyöjaksoja Barcelonassa. Kaupunkia pidetään ”ihmiskeskeisen” älykaupungin edelläkävijänä, ja siksi se on valikoitunut tutkimuskohteeksi Suomen pääkaupunkiseudun lisäksi. Reissuillani olen tutustunut Canòdrom-nimiseen keskukseen, jonka konsepti ja toiminta on sen verran kiinnostavaa, että se ansaitsee suomenkielisen esittelyn.

Canòdrom – Ateneu d’innovació digital i democràtica on vuonna 2021 käynnistynyt Barcelonan kaupungin rahoittama projekti, jonka toiminta fyysisesti sijaitsee Sant Andreun kaupunginosassa entisen vinttikoiraradan katsomoon rakennetuissa tiloissa. Nimensä mukaisesti sen on tarkoitus edistää osallistavaa demokratiaa, digitaalista kulttuuria ja avoimen lähdekoodin teknologioiden käyttöä. Se toimii rajapintana kaupunkilaisten, kaupungin ja teknologian välillä. Keskus tarjoaa ilmaiseksi laajan kattauksen digitaalista tukea, opetusta ja mahdollisuuksia ymmärtää digitalisaation vaikutuksia yhteiskuntaan. Teknologioiden käyttöä tuetaan muuan muassa tarjoamalla ilmainen wlan-verkko ja kursseja perustaitojen kuten sähköpostin käytön opetteluun, mutta keskus järjestää myös syvemmälle uuden teknologian periaatteisiin ja vaikutuksiin sukeltavia tilaisuuksia, joissa esimerkiksi tekoälyn toimintaa tutkitaan taiteen keinoin.

“Tarkoitus on luoda keskuksesta matalan kynnyksen yhteinen tila ja keskustelujen areena kaikille, myös niille, joita digitalisaatio ja uusi teknologia eivät lähtökohtaisesti voisi vähempää kiinnostaa.”

Kuva: Canòdromin piha-alueelle on vuoden 2024 aikana noussut futuristinen leikkipuisto, pelialueita ja koirapuisto, joiden toivotaan olevan mahdollisimman aktiivisessa käytössä ja houkuttelevan uusia ihmisiä myös keskuksen kurssi- ja tapahtumatarjonnan pariin.

Canòdromin toiminnassa on muutama kierre, jotka erottavat sen monista muista digiopetusta antavista tahoista (joita Barcelonassakin on useita). Ensinnäkin kaikki opetus ja toiminta tapahtuu avoimen lähdekoodin teknologioiden avulla, eli gmailia tai muita suurten monikansallisten teknologiafirmojen tarjoamia palveluita tai alustoja ei keskuksessa käytetä. Tämä johtuu siitä, että niiden toiminta nähdään epäeettisenä ja demokraattista yhteiskuntaa murentavana: Kaupallisten teknojättien omistamat digipalvelut tyypillisesti keräävät laajasti tietoa käyttäjistään, analysoivat sitä ja myyvät eteenpäin esimerkiksi mainostajille, muokkaavat käyttäjiensä näkemyksiä ja toimintaa algoritmien avulla, rakentavat palveluistaan mahdollisimman koukuttavia seurauksista piittaamatta, lisäävät eriarvoistumista ja niin edelleen.

Canòdromissa ollaan näistä epäoikeudenmukaisuuden tasoista hyvin tietoisia, eikä niitä millään tavalla pyritä vähättelemään, joskaan tietoa niistä ei myöskään tuputeta esimerkiksi digimaailman alkeita opetteleville. Heidät vain ohjataan vaihtoehtoisten palvelujen pariin alusta lähtien.

Toinen kiinnostava ja jossain määrin poikkeuksellinen piirre keskuksen toiminnassa on yhteisöllisyys: pointtina ei ole vain tarjota koulutusta ja erilaisia aktiviteetteja, vaan luoda avoimia ja välittömiä yhteyksiä etenkin lähialueen asukkaisiin. Tämän vuoksi kaikki tapahtumat eivät ainakaan suoraan liity teknologiaan, vaan kaupunkilaisille on tarjottu tiloja esimerkiksi yhdistysten kokouksiin. Digiaiheistenkin tapahtumien skaala ja kohderyhmät ovat moninaisia: Kurssien, työpajojen ja luentojen lisäksi Canòdrom on järjestänyt esimerkiksi elokuvanäytöksiä, pihapelejä, vinttikoiraradan historiaan liittyvän valokuva- ja muistokeräyksen ja ”tutkimuskonferenssin” koululaisille. Kaiken takana on tarkoitus luoda keskuksesta matalan kynnyksen yhteinen tila ja keskustelujen areena kaikille, myös niille, joita digitalisaatio ja uusi teknologia eivät lähtökohtaisesti voisi vähempää kiinnostaa. Monipuolisen tapahtumakattauksen kautta hekin voivat kuitenkin saada kosketuspintaa siihen, mihin kaikkeen digi nykyään punoutuu – politiikasta identiteetteihin ja ympäristökysymyksiin.

Kolmantena kiinnostavana piirteenä on mainittava Canòdromin nimi – ateneu eli suomeksi ateneum – jolla on katalaaneille erityismerkitys. Ateneumit ovat olleet 1800-luvulta asti alueen vahvan kansaisyhteiskunnan ja sivistyksen kulmakiviä, vapaita ja avoimia tiloja, jotka läpäisivät eri yhteiskuntaluokat. Ne tarjosivat tiedettä ja kulttuuria kaikille, ja jossain määrin niiden merkitystä voinee verrata kirjastojen sivistykselliseen rooliin Suomessa. Canòdromissa tämä humanistinen perinne yhdistyy digitaalisen yhteiskunnan pohdintaan ja kriittiseen tarkasteluun. Tämä ei viittaa vain ongelmiin ja haasteisiin, vaan se käsittelee myös mahdollisuuksia, joita uusi teknologia tuo mukanaan.

Kiehtovaa Canòdromin konseptissa onkin sen liikkuminen teknoutopioiden ja -dystopioiden välimaastossa. Digiteknologiaan liittyvä osaaminen ja ymmärrys nähdään digitaaliseen yhteiskuntaan osallistumisen edellytyksenä, mutta ei vain myötäsukaisessa mielessä. Keskus tarjoaa siemeniä ja rakennuspalikoita myös kriittiselle tietoisuudelle, nykyisten kehityskulkujen kyseenalaistamiselle ja lopulta toisintoimimiselle, joka voi tuottaa erilaista tulevaisuutta kuin se, mikä nyt edessä näyttää vääjäämättä häämöttävän.